17. Teekkari ja humanisti

Sävel: Päivänsäde ja menninkäinen

Assari kun päätti tentin, siskoistaan jäi jälkeen sentin, humanisti viimeinen. Hämärä jo kylään hiipi, humanisti ulos kiiti, juuri aikoi nousta linjuriin.

Kun teekkarin niin sienen näki vastaan tulevan, se juuri oli noussut luolastaan. Kas teekkarihan ennen päivänlaskua ei voi milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa, teekkari - kas - rinnassansa tunsi kummaa leiskuntaa. Sanoi: ”Poltat LM:äni, mutten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa.

Ei haittaa, vaikka röökisi mun yskiväksi saa, on astmaisena hyvä asustaa. Käy kanssani niin Kortepohjaan näytän sulle tien, ja sinut armaakseni vien.”

Nisti vastas: ”Nörtti kulta, teekkarit vie järjen multa enkä tahdo hourulaan. Pois mun täytyy heti mennä, ellen kohta kotiin ennä, niin en hetkee selvää enää saa.”

Niin lähti kaunis humanisti, mutta vieläkin, kun teekkarimme öisin haksoroi hän miettii, miksi toinen täällä humanisti on ja toinen softaa rakastaa.