Kiljukoon nyt kaikkein kaula, koska mielin virren laulaa :,: voimasta seitsemän miehen. :,:
Tähtiä kuin otavassa, poikia on Jukolassa, :,: laiskanpulskeja jallii. :,:
Juho pauhaa, pirtti roikaa; hän on talon aika poika, :,: ankara “Poika-Jussi”. :,:
Tuomas seisoo niinkuin tammi, koska saarnaa Aaprahammi, :,: Jukolan Salomon suuri. :,:
Simeoni, liuhuparta, valittaa se “ihmisparka, :,: syntinen, saatana, kurja”. :,:
Simeoni herneet keittää, Timo sekaan rasvat heittää, :,: patahan kuohuvaan sylkee. :,:
Lauri-poika metsäs häärii, katselevi puita väärii, :,: mäyränä nummia tonkii. :,:
Viimein tulee hännän huippu, Pikku-Eero, liukas luikku, :,: Jukolan tiuskea rakki. :,:
Siinä onpi velisarja, jalo niinkuin sonnikarja, :,: voimalla seitsemän miehen. :,: